Torstai-illan toivotut

Todettakoon, että onnistuneeseen iltaan ei paljoa tarvita. Resepti on varsin simppeli: kasataan joukko iloluontosia ihmisiä, kostutetaan häppänällä, kuorrutetaan hippakuteilla ja isketään tupakanhuuruiseen saluunaan. Kypsytetään pikkutunneille asti.

Monikansallinen kokoonpanomme viihdytti kaduntallaajia etelän yössä.

Niinhän siinä taas kävi, että tuttuun ja totuttuun tapaan juhlistettiin rankan kaksipäiväisen kouluviikon loppumista. Olishan se häpee olla lähtemättä ulos torstaisin, kyseessä kun kuitenkin on paikallinen opiskelijailta, jolloin baarit ja yökerhot päästävät sisään maksutta. Viikonloppuisin tiketistä saa pulittaa kymmenisen euroa paikasta riippuen.

Iltahan alkoi menevissä meiningeissä Anssin hoteissa. Mukaan oli tällä erää valikoitunut hiukan erilainen kööri aina portugalilaisista daameista hollantilaisiin adoniksiin. Juttu lensi ja nauru raikas. Naapurit varmaan arvosti. Päätettiin siinä sitten tarjota vieraille Fisupaukut suomalaisittain. Juomasekoituksen valmistamiseen kuluikin sitten tovi. Ottaahan se aikansa, kun neljä suomalaista huseeraa kukin tyylillään. Lopputuloksena Fisherman's friendit kyllä sekottu kivasti viisastenlitkuun. Ensikertalaisten testimaistajien mielestä makuelämys muistutti yskänlääkeen ja hengityksenraikastajan sekoitusta. Pitivät siis (eivät uskaltaneet rehellisesti haukkua ku vaivalla väännettiin).

Mikserit

Hyvää kannatti odottaa.

Illan pimetessä suunnattiin sitten kaikki yhes koos karaokekapakkaan. Itselläni lienee ollut jonkin verran osuutta päätöksentekoon. Onnistunut valinta kertakaikkiaan. Puitteet tarjosi Park Avenue, baari täynnä hiihtäjää jos toistakin. Heti kättelyssä oli selvää, että nyt on mesta vimosen päälle. Kunnon esiintymislava ja näyttöä toisen perään. Kinkerokin valkosissaan tarjoilemassa kostuketta (kolpakko lähti vitosella, vesi perinteisesti lähenteli kolmea euroa). Laulu raikas, voin kertoa.

Balladista oli herkkyys kaukana.

Siinähän sitten taas innostuttiin ja hoilattiin veisu jos toinenkin. Itsehän esiinnyin taiteilijanimellä Transu, jonka nimeltä mainitsematon henkilö päätti hauskuuspäissään raapustaa biisitoivelappuun. Kyllä sielu lepäs ku pääsi pitkästä aikaa (?) häpäsemään ittensä. Varastettiin Anssin kera muunmuassa eräänkin naisen show. Neitonen oli vetämässä Sunrise Avenuen Fairytale Gone Badia kehnoin tuloksin. Tunnelmoitiin eturivissä sen verran kovaan ääneen, että hän luovutti suosiolla lavan meille (toisin sanoen pakeni takavasemmalle). Kuten arvata saattaa, huutamiseksihan se meni.

Siiri tulkitsi Oi niitä aikoja -kappaleen suomalaisittain.

Yleisö oli villis, ts. lähti kabaree-tyyliseen jalkaa toisen eteen -ratkasuun. Mukana keskellä belgialaisvahvistus.

Portugalin muijat tuli jelppimään huuto-osuuksissa.

Loppukaneetti: Ilakointi on hyväksi ihmiselle. Suosittelen lämpimästi soluttautumista karaoken ihmeelliseen maailmaan.