Sadepäivän ilo

Otin ja repäsin. Lähin lätkimään Liegeen ihan yssisseni. Omaa aikaa ja sillai. Tarvoin aamujalassa vesisateessa asemalle. Ensimmäinen vastoinkäyminen siunaantui jo steissin aikataulukkoa tuijotellessa. Eihän siellä tietenkään mitenkään voida ilmoittaa selkeästi pääteasemia. Olin pannut merkille tarkan lähtöajan, mutta junia lähti ainakin 4 samaan aikaan. Intuitiolla hyppäsin kopperoon, jonka etappina mainittiin Luik. Napakymppi. Reilu kahden tunnin matka kaakkoon kului syysmaisemia vahdatessa. Näkymää elävöittivät vuorosiinsa niin lampaat, lehmät kuin hevosetkin.

Ahdasmielisesti en juurikaan odottanut kaupungilta mitään ihmeempiä. Viimeiset välietapit ennen pääteasema Guilleminssia kun näyttivät varsin slummimaisilta betonirakennuksineen. Steissi kuitenkin yllätti. Ihan oli ku mikäkin stadion lasikatteineen päivineen.

Kokoa ja näköä. Ja ikkunanpesua.

Wikipediaa lainatakseni Liege on Belgian kolmanneksi suurin kaupunkimainen seutu, suurin Vallonian alueella. Ja olihan siellä kattelemista riittämiin yhdeksi päiväksi. Toiseksi vastoinkäymiseksi nimeän tähän väliin kartattomuuden. Ei löytyny asemalta, joten päätin lähteä litomaan vaiston varassa. Hukkahan siinä tietenkin tuli vastaan. Jotenkin onnistuin kuitenkin ajautumaan veden äärelle tavoitteenani ylittää muutama silta.

Vielä vihertää.

Hiljaiset sillat jäi taakse ja eteen avautui reissun todellinen päämäärä. Pitää tunnustaa, että ei tässä nyt mitään historiallisia monumentteja saati kulttuurikierroksia oltu hakemassakaan. Liegestä löytyy PRIMARK! Lapsityövoimalla halvalla tuotettuja lumppuja ja rytkyjä huokeaan hintaan. Kreisishoppaajan unelma. Perimmäinen syy shoppausintoon oli kylmenneet ilmat ja talvitakin uupuminen. Antwerpen osoittautui sillä saralla tuloksettomaksi (tarjontana ainoastaan iänikuiset villakangastakit, järkyttävät kiiltopintapönäkät ja kato-mun-munuaisii -ratkasut).

Tätä lisää kiitos.

Shopatessa ajantaju katos. Vastoinkäymiset nro 3 & 4 koettiin sovituskopeilla ( juu arvasit: ei mahtunu kaikki päälle). Ensinnäkin valtava kielimuuri. Ihan kun ois vieraalla maalla ollu. Ranskaa honotettiin kuus nolla päin lärviä. Tajusin just ja just mitä Bonjour tarkotti. Virkaintonen neiti-ihminen tiskin toisella puolella ei ollu tyytyväinen siihen, että olin keränny korin täyteen renttua. Koppiin kun sai kirjoittamattoman säännön mukaan viedä vain 8 kipaletta kerralla. Puolisen tuntia jonotettuani totesin vaan, et joo en mä mitään uusia tissintukijoita ois tarvinnukkaa ja painuin tarkkaan valikoitujen vaatekappaleiden kera verhon taa. Kyllä siellä ihan mukavasti sai kukkaroaan keventää. Haaviin tarttu lämmintä talvivaatetta ja sukkia pääasiassa. Ja se takki. Onneks.

Puistonäkymää.

Eläkeläinen laitto leivät jakoon.

Lokit orrella.

Matka jatku keskustan etsimisellä. Päädyin kuitenkin ekaksi puistoon tsiigaileen lintuja. Kaakatusta kerrakseen. Kivasti olivat sotkeneet kaikki jalkakäytävät. Tääl ei vissiin sorsasteta? Ehkä pitäis.

Keskustaki sit tuli vastaan. Pikkuputiikkia moneen makuun. Aikalailla sama tarjonta ku Antwerpenissakin, joten ei oikein innostanu monessa paikkaa vierailla. Sen sijaan käveleskelin ympäriinsä aikaa tappaakseni. En oikein tiiä et mitä tosta kaupungista tuumais. Olihan siellä todella paljon kaikkee uudenaikasta ratkasua (pirteet katulamput), mutta siellä täällä vanhaa interiööriäkin. Hiukka sekavaa kenties. Jotenkin on tottunu siihen, et vanha kaupunki on erikseen, eikä ripoteltuna pieninä palasina minne sattuu. No tekevälle sattuu.

Katulamput oli heitetty vinoon.

Komia oli herran huone.

Patsasteluaratsastelua.

Kivasti räisky.

Matka jatkui lounaan (kepsua ranskalaisittain, epäonnistunut valinta. Ei Ossenmarktin voittanutta!) jälkeen tivoliin. Sattuipa niin, että paikallinen Sariola oli täräyttäny laitteet keskelle kaupunkia ja huuto ja melske oli sen mukainen. Tenavaa vaivaksi asti. Siellä sitä oli kaikkea kummitusjunasta kieputtimiin. Ei sinänsä että olis isse halunnu oksentamaan, mut tulipaha kierrettyä. Ja kuolattua mitä houkuttelevampia sokerimössöhöttöhattaroita ja muita herkkuja.

Palkinnon sai, jos osu hippoo kitaan.

Karusellihepat oli silminnähden tyytyväisiä työhönsä

...aito lajitoveri oli eri mieltä. Ihaa-aasin asenteella lapsosia kyyditsemään.

Tikkunekut part. 1

Tikkunekut part. 2

Vohveliunelmat.

Kaikenkaikkiaan ihan onnistunut reissu. Ei paljon tullu juteltua ku yksikseen oli, mutta hyvä se on joskus olla turpa kii mä oon pelti kii. Junamatka bäkkiin luonnistui sekin kuin vanhalta tekijältä. Mitä nyt sokee ranskaa solkottava äijä tuli kopeloimaan ku etsi tyhjää paikkaa. Passitin seuraavaan loosiin.

P.S. Tää ei nyt liity asiaan, mutta tulipa eilen käytyä laittamassa kuontaloki uuteen kuosiin kera Mikon. Ei ihan pilalle menny ja halvalla läks. Itsepalvelukampaamossa säästi kivasti jos föönas ite. Jos sit ennen joulua viel revanssi.