Soronoo: Amsterdam - kukkia ja sidontaa

Kolmen päivän visiitti Damissa onnellisesti takana päin. Kyllä oli taas nähtävää ja koettavaa kerrakseen. Kaupunki miljöönä mitä kaunein kanaaleineen päivineen. Polkupyörätöntä aluetta ei juurikaan näköpiirissä. Turisteja parveili keskusta-alueella kuin kesäkuortanelaisia Kuhinoilla. Koitoisa viilis siis.

Korkokenkäepäystävälliset mukulakivikadut johtivat kanaalilta toiselle. Aina luuli päätyneensä samaan paikkaan mistä lähti, miljöö kun oli täysin identtistä kaikkialla. Kartan kanssa sai siis alkuunsa riehua päästäkseen haluamallensa etapille. Ei ees pahemmin eksytty.

Kööriä oli taas koossa monenkirjava joukko. Osa matkalaisista vanhoja tuttuja, osa extempore -yllätysvieraita. Unkariinat tällä erää miesvarustuksella sekä tuplaluku ranskalaisia. Päämäärätöntä menoahan siitä taas syntyi. Se on, kun kaikki ei saa kiksejä vahtaamalla Van Gogh -museon kukkatauluja (itse ihastelin ihan aitoja tulppaaneja ulkotiloissa) tai vaihtoehtoisesti Torture-museon kidutuskammioita (itse lähdin tortulle, vai lieneekö ollut piirakka). Tuli taas Suominaamojen kanssa todettua, että tämänsorttinen ryhmämatka sai tällä erää olla vimonen laatuaan. Liikaa on huomioonottamista itsekkäille ihmisille (tervejärkisessä mielessä tarkoittanen).

Jonkinsortin kannuksia lienevät.

Kimppataksilaiset ennen eläkeikää.

Hostelli varattiin jo hyvissä ajoin. Majoituksen tarjosi Hans Brinker Budget Hotel kivasti reilun 50€:n hintaan per lärväke / 2 yötä. Sijaintikin oli mitä mainion, kivenheiton päässä ytimestä oltiin. Suomipoikien lisäksi kelpuutin joukkooni yhden unkarittaren. Dormissa yöaika kului rattoisasti peläten sitä, että sisään ryntää jokin uusi tulokas. Huoneessa kun oli vapaana vielä yksi sänky. Mutta eipä sinne onneksi kukaan ei-toivottu eksynyt.

Vois melkei luulla, et putkaan päädyttiin.

Mitä sitten jäi reissusta käteen? Isselläni ainakin vahva mielikuva siitä, että kaupunki on aikamoinen huumeiden ja seksibisneksen keskittymä. Ja niiden perässähän turistit sinne tunkee. Joka kulmalla on koffie shoppi pilvenhuuruisine ödööreineen. Porukkaa lappas tupruttelemas tiuhaan tahtiin. Kivasti jäi vaatteisiinki katku.

Ja mitä tulee punasten lyhtyjen alueeseen, no eittämättä oli nättiä likkaa ikkunoissa. Siellä narut päällä keimailivat. Koputtavalle taatusti avataan ja annetaan. Kuulemma huokeaan 50€:n hintaan koko helahoito. Ihme ku ei oo lapualaisille peräkamaripojille jo järjestetty kimppakyyditystä. Pakkalan liikenne ku täräyttäs kansainvälistä yhteistyö- ja avunantosopimusta kehiin, niin AVOT!

No eipä siinä, laillista touhuahan molemmat yllämainitut esimerkit Amsterdamissa on. Turistikrääsämyymälätkin pistävät parastaan maan imagon puolesta: kuppia ja pimppiä ojeje! Jos mainostetaan, ni pelataan sitten kovin panoksin. Kallistuuko keskivertoturisti Suomen puoleen joulupukkeineen ja poroineen, vai vetääkö Damin huumeet ja seksi pidemmän korren? Kyllä taas tuntuu Suomi lintukodolta kaikkine lakipykälineen. Tästä esimerkkinä vaikkapa pyöräilykypärä. En nähnyt mestoilla ainuttakaan, vaikka pyöräilijöitä on varmasti tuhatpäin. Damis ei turhista nipoteta.

Äitille tuliaisiks rairuohot pääsiäiseks.

Normikahvilat oli vähä hakusessa.


Suruksemme tajuttiin, että joulu jo kolkuttelee ja eron hetki lähestyy.

Tuttavallisesti Korsokin löyty.

Ensimmäisen illan huvitukset vietimme vaeltelemalla päämäärätömästi ympäri ydintä. Sopuhintaisen menomestan etsiminen tuotti alkuun päänvaivaa, mutta lopulta päädyimme paikalliseen neonvaloin värikyllästettyyn pikkupubiin. Rattosasti lässyttettiin tunnelmasta ja kaupungin herättämistä viiliksistä noin yleensä. Kannat ei kyl lähteny kattoon, sen verran erikoista oli musiikkitarjonta.

Viimeinen ehtoollinen.

Ranskalaisen Winnien kaa juttu lensi ja sormet napsu.

Toisen päivän agendaan ahdimme veneretken kanaaleissa. Siel törötettiin venheessä tunnin verran ja ihasteltiin rakennuksia ja vesistöä. Hintansa haukkui taas, 8€ ei ollu paha siihen nähden, että paatista löytyi myös huussi. Hyvää bisnestä se on veneilykin. Päivässä seilaavat moneen otteeseen ja väkeä on täysin laidoin. Kapitaanokin vaan iski nauhotetun spiikin soimaan ja käänsi ruoria muutamaan otteeseen. Ehkä harkitsen alanvaihtoa.


Iloisna opettelimme myös ranskaa. Opastus kun vedettiin 3 kielellä.

Sunnuntaipäivä jatkui museokierroksella. Madame Tussaudsin vahanuket on nyt tsekattu. Ei luulis et nuket vois kiinnostaa, mut kyllä niiden eteen on vaivaa nähty. Täytyy sanoa, että näkösiään olivat. Ihan oli verisuonetki käsiin taiteiltu.

Connery tarjos näkäräiset.

Billie Jean is not my lover!

Ei saatu Jorskan kravattiin oikeaoppista solmuu.

Iltasta kohden matkaseura hupeni. Kaikki kun eivät halunneet pidennettyä viikonloppua Dameissa kuluttaa. Isselläni koko reissun kohokohta oli ehdottomasti Hurtsin keikka. Mieletöntä kertakaikkiaan! Siel tanner tärisi ku läski laitettiin hyppimään. Toivottavasti meni ees jokseenki tahdilleen. Loppuun vielä muutama otos: