Brugge - eläkeläisen unelma

Aikamoinen sielunmaisema.

 

Aurajoki jää kakkoseks.

No oha se ny nätti.

Reissu tehty ja kaupunki nähty. Belgian Venetsiaksikin tituleerattu Brugge oli visiitin arvoinen kaikkine vanhoine rakennuksineen ja leväisine kanaaleineen. Tulihan nähtyä tallaajaa jos toistakin, mutta kyllä suurin joukkio oli ehdottomasti eläkeläisturistit. Aina ne on kans tunkemassa joka paikkaan! Mut ei siinä, kyllä heilläkin kukkaro keveni kun eivät alennusta kärttämisestä huolimatta venereissusta saaneet. Siellä mammat törötti paatissa permanentatut kuontalot tuulessa viuhuen. Virneistä päätellen nauttivat kovasti.

Onnellisna veneretken alkumetreillä.

Iha saletisti on hometta kellareissa.

Pientä pintaremonttia ni olis avot.

Venereissu pitkin kanaaleja oli kyllä ihan hintansa väärti. Vajaalla 7 eurolla sai nököttää venheessä ja vahdata aikansaelänyttä arkkitehtuuria kapteenin sepustaessa tarinoita menneiltä ajoilta. Laineilla keinui myös sorsaa ja joutsenta. Tuoksu toi mieleen jostain kumman syystä Särkänniemen Delfinaarion. Elämysmatkailua parhaimmillaan.

Joulukaupunkina varmaan toimiva. Interiööri melko piparkakkutalomainen.

Massit veke keinolla millä hyvänsä.

Golfkenttä?

Ruokailu tuotti taas kerran ongelmia. On se kumma, ettei turisti saa käypään hintaan minkäänlaista "oikeaa ruokaa". Merenelävät kahella kympillä kun ei oo se mun juttu. Kaikesta kyllä nyhdettiin käsittämättömiä summia. Sateen yllättäessä päädyimme kuitenkin varmaan ratkaisuun, Quick -pikaruokaketjuun. Jos tää jäis viimeiseks kerraks, raflan tarjonta kun ei ole mistään kotoisin. Tai ehkä Belgiasta?

Kaikenkirjavassa joukkiossamme oli tällä erää italialaisia kaksin kappalein, tutut ja uudet unkarilaiset sekä ranskatar. Mukaan mahtui siis montaa näkemystä siitä, mitä retkellä tulisi kokea ja nähdä. Itseäni eivät liiemmin kirkot saati tornit kiinnostaneet, joten päädyinkin Italian likkojen kera kiertelemään kaupungin ostospaikkoja. Eihän sieltä mitään käteen tarttunut.

Sandra testas kerjäämisen salat kirkon edustalla.

Kwai-joen silta. Ainaki melkein.

Italian muijat yhdisti alusvaatetuksen käsveskaan.

Pikkuputiikkia oli kyllä moneen makuun. Paikan ykköstuliaisvientituotteet vaikuttivat olevan joko pitsiliinat tai posliinitilpehööri. Täältäköhän ne mustalaiset niitä pitsiliinojaan Suomeen vetää? Karmeita kaikki tyynni.

Nyt löyty juliste mun mieleen. Kehotetaan kaikkeen kivaan.

Tuopponen veti porukan iloseks.

Reissu sai ansaitsemansa päätöksen paikallisessa pubissa. Kunnon kiertelyn jälkeen vastaan osui onneksi edes yksi mesta, jonne koko lauma mahtui sadetta pitämään. Loppukaneettina todettakoon, että kyllä oli Bruggea tarpeeksi yhteen päivään. Ei tommonen pikkutuppukylä kauempaa viehätä (sanoo hän, joka on Kuortaneella ikänsä oleillut).