Eilen oli hiukan maailmankirjat ja -opukset sekasi. Kävipä siinä niin, että saatiin kutsua illalliselle opettajaseurassa. Torstai-illan alkuasetelma ei siis vaikuttanut lupaavalta. Onhan siinä jotain hämärää, jos tuppaa viettämään vapaa-aikaansa kera maikkojen. Mutta eihän siitä nyt voinu kieltäytyäkkään.
Täräytettiin siis itselleni täysin vieraalle alueelle kaupungin länsilaitamille. Raflan osaa näytteli jonkinsortin fiinimpi hampurilaismesta. Ruokaa odotellessa lässyttettiin kera vineton. Siinä oli small talkin alkeet hakusessa. Itse koin tilanteen jollain lailla kiusaantuneen hämmentävänä. Jotenkin rentoutumisesta viinin äärellä ei tullut mitään, kun koko ajan piti pitää itseään aisoissa. Eihän siinä nyt ois tullu kysymyksenkään vetää huutonauruja/lauluja kehiin. Mut nauratti ja laulatti kyllä. Karmee tilanne. Vähä ku kusihätä huussittomassa bussissa. Paineita kasaantu.
 |
| Riemunkirjava illallisseuramme. |
 |
| Hoikkana belgialaisena Katrien lähti salaatille. Ja Anssi, no ... |
 |
| Siirin kaa lähettii samalle linjalle. |
Ruoka oli varsin onnistunutta. Turhan kauan sitä siinä kuitenkin sulateltiin. Lopulta kansankynttilämme iski kovat pöytään ja sano, et seuraavana lähetäänkin sit oluselle. Ja messiin oli lähdettävä. Tarvottiin läpi hiljaisen kaupungin ja päädyttiin sitten kotoisen oloseen juottolaan. Poikkeuksellisesti röökaaminen sisätiloissa oli kielletty. Kyllä olikin hyvä hengittää. No, eiköhän se opettajakunta vielä lisääntynyt, kun toinenkin viestinnän lehtori-mikälie liittyi seuraan. Ja kävipä vielä niinkin, että itse kutsun esittänyt opettaja (nimetkin hakusessa, lieneeköhän ollut Wilfred) täräytti meille juomat eteen. Omasta kukkarostaan taiko rahat. Olisha se nyt ennenkuulumatonta, että koulu sponssais opiskelijain ja opettajien yhteisiä seurustelutuokioita. Läppä lensi aina hollannin kielen maakohtaisista eroista Brysselin julkisten kulkuvälineiden aikatauluihin. Juu niinku olisin messissä ollu. Oli kovan työn takana esittää selvää. Melko teini olo.
 |
| Ei ihan kevyille lähetty. Westmalles kuulemma kymmenisen prossaa. |
 |
| Oppilas, oppilas, opettaja, oppilas, oppilas, oppilas, opettaja. |
Ja ei siinä vielä kaikki. Opettajakunta halus viel jatkaa iltaa muualla. Hälytyskellot kilisi, mutta porukalla lähettiin. Kierreltii siinä huudeilla. Oli myös kirkkaat kehissä, hyvin näytti opettajillekin Mikon reppuvodka uppoovan. Aikamoista ja eriskummallista. Totesivat vaan, että ovat itsekin joskus olleet nuoria ja tietävät nämä touhut.
Etappina oli lähipubi. Siel sit törötettiin vielä lasillisen verran. Keskustelu soljui jo melko vaivatta. Kaljumpi (?) opettaja heitti myös vitsiä kehiin. Vähä meni ohi, mut pitihän sitä kohteliaisuudesta rätkättää. Taisi kansankynttilöille jäädä päällimmäisenä Suomesta mieleen se, et ruotsalaiset on omalaatuisia ja kukaan ei oikeesti tykkää murtomaahiihdosta. Hyvin me edustetaan täällä.
Kiittelyiden ja muiden muodollisuuksien jälkeen lähettiin sit eri teille. Siinä vaiheessa oli hymy herkässä. En ehkä mokannu pahasti, niin että kehtaa viel koulun käytävillä moikata. llta jatkui rattosissa tunnelmissa kohti ydintä.
 |
| Matkalla uhrattiin aatos medialle. |
 |
| Suomineidot kipas kaikki kampaajalla männäviikolla. Nyt on kuontalot kuosis. |
Ensimmäistä kertaa täällä ollessamme oltiin liikenteessä siihen aikaan kun espanjaanot yleensä. Kello lähenteli jo aamu kahta, kun läksimme Anssin hoteista Ossenmarktin hämärään. Ihan ei onneks kolmistaan tarvinnu hengata, seuraan kun liitty intercultural communication - ryhmän paikallisvahvistus Sohvi ystävineen ja muutaki jengiä. Ensimmäisen välietappijuottolan jälkeen päästiin Jurin ah-niin-ihanaan baariin. Kantapaikkamme siis. Ja taashan hän tarjos miesvieraille ilmasta ilojuomaa. Se mesta on kyllä ehdottomasti kaupungin viihtysin, aina ilosta jengiä ja palvelu pelaa. Ite saa musiikkitoiveitaki heittää. Sunrise Avenue raikas.
 |
| Mikko ilmasen shotin perässä. Juri vaan perässä. |
 |
| Taas löyty kaltastaan seuraa. Blondius yhdistää. |
 |
| Illan herkät viimeset hitaat. |
Kotiuduin kivasti kukonlaulun aikaan. Eikä ees väsy painanu. Ehkä alan oppii.
Loppuun vielä "hauska" video-otos eiliseltä:
HEI! En tykänny osuudesta, kukaan ei tykkää murtomaahiihdosta. Minä tykkään! Voitte sanoo seuraavalla kerralla, että tunnette Suomesta ehkä yhden hullun kansankynttilän, joka sivakoi metsissä vapaaehtoisesti.
VastaaPoistaHuvitti myös tää teidän yhteiselo opettajien kanssa, koska meillä oli opiskeluaikoina tapana kutsua ainejärjestömme Katkon tapahtumiin silloin tällöin laitoksen henkilökuntaa, ku yritettiin muka luoda jotain yhteishenkeä henkilökunnan ja opiskelijoiden välille. Vituikshan se homma aina meni, ku paikalle tuli aina joku yks kuivakka proffa/tutkija/lehtori ja tätä yksinäistä lammasta piti sit viihdyttää, vaikka kiirus olis ollut kallistamaan mukeja. Siihenhän se sit meni, että istuttiin kädet ristissä ja toivottiin, että joukkoon kuulumaton tajuis itse, että hänen olis aika nostaa kytkintä. Vahingoista viisastuneena henkilökunnan kutsuminen jossain vaiheessa lopetettiin...
NO HEI! Arvostan mielenkiintoasi blogiani kohtaan. Murtomaahiihdosta sen verran, et ohhoh ja aikamoista, ei oo normaalia tollanen. Saat nyt sit luvan olla mallikansalainen suomalaisen urheilun saralla.
VastaaPoistaJa kiitän sydäntälämmittävästä opettajaillanviettotarinastasi. Hyvä, että emme olleet suinkaan yksin kyseisen ongelman kanssa.