Rillumarei Rysselissä

Saavuimme Euroopan sydämeen sateen siivittäminä. Melkoinen kulttuurishokki iski oitis. Lentokenttäki niin iso, että hukassa olis alta aikayksikön ihan yssisseen. Onneksemme kaikkien matkalaukut päätyivät turvallisesti määränpäähän. Helvetillisen rullaporrasrallin päätteeksi löysimme itsemme harhailemasta jostain päin pohjoista Rysseliä.

Ennakkoon varattu hostelli kuitenkin sattui loppujen lopuksi kohdalle. Kamat sinne ja sassiin ulos syömään. Melko epäonnistunut oli italiaanon spaghetti bolognese, mutta ravitsevuus ennen kaikkea. Kivasti jälkkäriksi oluselle. Ensikosketus paikalliseen mallasjuomaan oli mieleenpainuva. Hiprakkahan siitä siunaantui. Ihan tuli Rysseli nähtyä yhessä yössä.

Manneken pis, kusevan patsaan metsästystä

Hostelli vimosen päälle

Aamiaiseksi valitsin tulisen latinon

Lähtökuopissa

Kivasti taittu matka Helsinkiin junaillessa. Siitä sitte kiinalaisia seuraten lentokenttäbussiin. Takapakkina matkatoverin (ts. lentolippujenhaltijan) yllätyksellinen myöhästyminen.

Vaikeuksien kautta voittoon ja tiskille laukkuja punnitsemaan. Asiakaspalvelualtis äijä heltyi laukkujen kahden kilon ylipainosta, eikä lisäkustannuksia karhuttu.

Turvatarkastuksesta selvittiin liiemmittä kopeloinnitta. Alkujännitykseen auttoi vanha kunnon Karjala.

Lentomatkalla metelöitiin niin, että naapuripenkin muija jälkikasvuineen vaihtoi paikkaansa. Oma oli ongelmansa. Kerrankos sitä koneessa laulattaa, kun pääsee pois tästä paskamaasta.

Matkaseura oli hilpeenä

Faktat tiskiin

Nokka kohti Belgiaa huomenna 26.8 klo 17.00

Välietappina Brysseli miesseurassa ja lopullisena päämääränä onnellisuus ja Antwerpen.
Kyseessä siis viiden kuukauden matka ihmisyyteen vaihto-oppilaan silmin. Opinahjona Plantijn Hocheschool ja opittavana journalistiikan kiemurat.

Tämän blogin tarkoituksena on valaista väistämättä keskieurooppalaistuvaa elämääni.

Jos nyt alkuun hieman tunteenpaloa:

NYT on nimittäin paniikki! Miten voi mahduttaa puolen vuoden kamat muutamaan hassuun laukkuun? Miten voi ylipäätään vaan ottaa ja lähteä tietämättä määränpäästä juurikaan mitään? Hyperventilaatiotiloissa täällä ollaan. Vai että ilon kautta? Positiivinen elämänasenne rakoilee hiukan.

Tässä oon koittanu sillai tsempata, että edessä on kuitenkin mitä suurimmalla todennäköisyydellä yksi elämän parhaista ajanjaksoista ikinä. Kun vaan sitten sais siellä Belgian päässä pian arjen pyörimään. Tai yhtä juhlaahan se tulee olemaan.

Juhlathan tässä huolestuttaakin. Synttärit lähenee väsitämättä. Parempi olis hankkia ystäviä oitis, ettei joudu syömään koko kakkua omin päin.

Mutta back to business (näin se lontookin lähti soljumaan), se on nyt lähdön hetket ja hyvästit. Ei tuu ikävä. Eiku.

Ja mummon läksiäisterveiset: "Nuorena se on elettävä!"