Happy Halloween

Syysloma alko railakkaissa tunnelmissa. Kyllähän tässä jo loman tarpeessa olikin. Aamu alkoi porukkakreisishoppauksella, kun lähdettiin metsästämään kostyymeja illan pippaloita varten. Niinhän siinä kävi, että ei jääny ku hampaat käteen. Kaupungista kun ei löytynyt kunnon pilailupuotia. Oli siis turvauduttava luovuuteen ja oman vaatekaapin karmeuksiin. Ihan hyvällä menestyksellä.

Suomen edustus

 Tällä erää juhlistettiin rapakon takaisia perinnekekkereitä asiaankuuluvassa seurassa. Amerikan muijat Liz ja Miranda kun iskivät kutsua kehiin. Oli lakanatkin jenkkilän malliin. Pöytä oli pistetty koreeksi ja olut virtas. Nyt päästiin myös selvyyteen siitä, miksi jenkkileffoissa pippaloissa käytetään aina muovimukeja tuoppeina. Juomapelien takia tietty! Ja niitähän siinä sitten illan mittaan harjoitettiinkin useaan otteeseen. Mainiota viihdettä.

Tuopposiin paiskittiin palloa. Joka välissä sai ottaa kuppia.

 Illan emännät valkosissaan. Oikealta Miranda, Julie, Dennis, Liz ja Janis.

Tämä pariskunta käänsi katseita. When Siiri met Hilary <3

Ja jotta juominen ei olisi käynyt tylsäksi, mukaan vedettiin myös suppilovekotin. Tämän hienon keksinnön ansiosta tölkki tyhjenee alta aikayksikön. Ei muuta ku suu auki ja nielemään. Itse en moiseen hulluuteen kuitenkaan ryhtynyt.

Viitekehyksessä Anssi Hilaryn suosiollisella avustuksella.

Ja aloittelujen jälkeen olikin sitten hyvä siirtyä ihmisten ilmoille. Saatettiin aiheuttaa hieman pahennusta liikenteessä. Ainakin päät kääntyivät siihen malliin. Paikallinen poliisipartiokin sai naurunremakan osakseen, kun moitittiin heidän kostyymivalintojaan liian itsestäänselviksi. Voisivat vähä ees panostaa juhlan kunniaks.

Ja ketä meit ny oli.

Päätepysäkki, irkkupubi osoittautui mielettömän hyväksi valinnaksi. Siellä oli jengiä pilvin pimein mitä eriskummallisimmissa vermeissä. Huutoa, naurua, tanssia, laulua, uusia naamoja, ilakointia, parhautta ikinä! Niin ihanaa, ettei sanotuksi saa. Kaikkea livebändistä lähtien (ja huussipaperiakin tuotiin lisää loppuillasta).

Puvustautuneet sai ilmasii hodareit. Mesta tarjos myös siipperii.

Kera Bean ja Patrician.

Thriller oli ykkössuosikkibailuveisu. Katan kaa ilakoitiin.

Illan kruunasi jymy-yllätys. Baari järkkäs Paras puku -kilpailun. Livebändi siel huuteli soiton lomassa, että kutsuu keikan jälkeen lavalle ne 6 onnekasta, jotka on vetäny vermeet ylle ja jaksaa bailata koko soitannon ajan. Siellähän sitten Hilaryn kanssa eturivissä pelattiin lead singerin kanssa silmäpeliä. Kimpassa transuina vedettiin huomio itseemme. Luulen, että myös kazoolla oli osuutta asiaan. Vedin yleisöstäkäsin sooloa aina instrumentaaliosuuksiin. Laulaja diggas niin paljon, että testas kapinetta myös itse.

No, keikan loputtua oli pelkästään selviö, että Hilaryhan sinne lavalle pääsee. Mutta täysin yllättäen ja pyytämättä stagelle käskettiin myös Anssi! Hän kun ei edes keikkaa liiemmin seurannut ja nyhjötti baaritiskin suunnalla. Naamalla oli kuitenkin osuutta asiaan. Sinnehän se sitte täräytti ja piti pokkansa. Ensimmäisellä kierroksella kyseessä oli huutoäänestys parhaasta puvusta. Kiljuin, niinku olis tapettu. Toisella kierroksella tähdet pääsivät laulamaan. Hilary tunnelmoi herkän Love the Way You Lie -veisun naisellisin elein sävytettynä. Esityksellään ja huutoäänestyksellä hän tuli kisan toiseksi ja voitti 50 euron edestä juomapoletteja. Mutta Anssi hankki voiton kotiin. Kukapa olisi arvannut, että voittobiisi olisi kaikille tuttu Wonderwall kazoon säestyksellä. Veti ku vappukeikalla konsanaan. Ansaittu oli voitto, 80 eurolla ilolitkua. Anssin omakohtaiset tunnelmat voit käydä lukaisemassa täältä.

Siellähän töröttivät kaiken kansan naurettavina.

Voittajan ei ollut helppo hymyillä.

Parastahan Anssin voitossa oli se, että hän ei suinkaan juonut voittamiaan juomia isse, vaan tarjos koko köörille illan juomingit (poletit vaan lenteli, allekirjoittanut kontti niiden perässä pitkin lattioita). Teki itsestään numeron. Tällaisessa tilanteessa se oli oikein.

Ja iltahan päättyi perinteikkääseen tapaan Ossenmarktin kepsulle. Iloluontoisessa seurassa talsittiin laulun siivittämänä pitkin Antwerpenin katuja. Nautittiin kellonkäännön ansiosta myös yhdestä lisätunnista. Kuutta se näytti kotiin tullessa. Elonaikaa parhaimmillaan.

Likat rimpsalla.

Nyt se on sitten asennoiduttava siihen, että seuraavan viikon tulen viettämään Dublinissa herraseurassa. Menkööt muut Espanjan aurinkoon, suomalaisia kiehtoo koiranilmat!