StuDay

Häppeningit senkun jatkuu. Eilen luvassa oli koulunalotuspippalot koko Antwerpenin opiskelijapopulaatiolle. Kyseessä siis festarit paikallisine bändeineen huokeaan euron hintaan. Sinnehän suunnattiin sitten kaikki yhes koos. Oli taas tilannetta kerrakseen siellä tuhansien opiskelijoiden keskuudessa.

Kuihduttu on. Suomiämmät ahtoi itsensä samaan hamoseen alotteluissa.

Menomatkalla törmättiin seepraan. Hyvin tavanomainen eläin Antwerpenissa.

Portilla oli jonottajaa moneen makuun.

Ensinnäkin juomien salakuljetus alueelle olis onnistunu tuosta vaan, mutta tällä erää tyydyttiin kaljatelttatarjontaan. Tästä ei suinkaan oltu tehty kovin helppoa, sillä ensinnäkin rahat piti käydä vaihtamassa juomalippuihin paikassa A ja juomingit tarjoiltiin paikassa B. Suomalaiselle tämä tuotti jokseenkin päänvaivaa. Mikä järki siinä on jonottaa kahteen kertaan kostuketta saadakseen? Mutta ilon kautta. Tulihan siinä hetulaa heitettyä kanssajonottajien parissa.

Ben Stillerki siel bailas.

Pukki oli festareiden halutuin poikamies.

Bändit meni taasen perinteisesti hiukkasen ohisuun, mutta jotenkin löysin itseni seuraamasta Merdan Taplak Orkestaria. Vähä oli ku Eläkeläiset konsanaan torvineen päivineen. Siinähän töräyttelivät ja jengi pogos melko villissä. Positiivinen elämys oli kyllä, kivasti sekoittivat torvisektioo ja kunnon diskoteekkijytkettä.

Ihmettelyn aihetta alueella tuotti mm. tyhjän tuopin hävittäminen. Kehnonlaisesti oli roskakoreja näköpiirissä. Tämän seurauksena tanner oli melkoisen muoviroskan peitossa. Siivoojille propsit!

Likat valtas karusellin. Unkariinojen välissä ranskatar.

Ja ketä meit ny oli.

Soluttauduin poliisivoimiin.

Minä feat. unkariinat Gina & Renata.

Jalkavaimoina Kata ja Siiri.

Ja juhlintahan jatkui sitten pitkälle yöhön. Todettiin, että meikäläisen asunto on ihan huudeilla ja täräytettiinkin himpeen karkeloimaan. Pääosin miesseurassa, muijat ku painu nukkumaan vedoten aikaiseen aamuun. Tulihan taas laulettua ääni Koivuniemeksi.

Pojat ovat samanlaiset vaikka aika muuttuu. Vasemmalta Latvia x 1, Hollanti x 3, Suomi x 3.

Naapurisopua kerrakseen.

Seuraan liittyi myös täysin yllättäen ja pyytämättä yläkerran asukki, hollantilainen Laura ystävineen. Ensimmäisenä oletuksena oli, et nyt tullaan raivoamaan metelistä. Mutta vielä mitä, porukka oli enemmän kuin innoissaan siitä, että naapurissa on bileet. Se oli ystävyyttä heti alkuunsa. Suunniteltiinkin jo yhteispippaloita ku todettiin olevamme samanhenkisiä juhlijoita.

Naapurin innostamana ilta jatkui vielä tuhoontuomitulla yrityksellä päästä yökerhoon (ei kuulemma ykköset yllä / liikaa porukkaa?)  ja päätymällä paikallisen pubin terdelle. Siinä lätistiin pikkutunneille asti. Kerrassaan onnistuneet pippalot kaikki tyynni.

Italiaanojen kera illan viimeisenä hitaana raikui Kari Tapion innoittamana Olen suomalainen.