Lunastettiin vihdoin lupauksemme ja järkättiin kanssavaihtareille illallinen suomalaiseen tapaan pariskunta L'Ecueyn (lue: Liköörit) hoteissa. Sopivasti itsenäisyyspäivän aattona, niin että pääsi itsekin juhlatunnelmaan. Mutta oli siinä pähkäiltävää kerrakseen. Kuinka tehdä jotain oikeesti hyvää suomalaista murkinaa kahdellekymmenelle hengelle ilman uunia ja kotimaisia tykötarpeita? Onneksi apuun ryntäsi (lentolakon viivästyttämänä) tuliaiskapsäkkeineen Vilhelmiina, jonka suosiollisella avustuksella homma hoitu alta aikayksikön.
 |
| Lapin ämmä kansallisasussaan vatkaa lihapullataikinaa. |
Illan menyy koostui varsin eksoottisista valinnoista:
- Tervetulosnapsi: 2 cl Salmiakkikossua (tarkkaan mitattuna!)
- Alkupala: voideltua ruisleipää pilkottuna pieniksi coctail-paloiksi
- Pääruoka: työllä ja tuskalla väännetyt lammas-nautalihapullat kera tönkön kastikkeen (ruotsalaisittain?) + kaloripommimuusi sekä vihersalaatti kolmella tomaatilla
- Jälkiruoka: minttukaakaota kermavaahdolla, Suomi- ja Budabestkonvehteja, salmiakkia + lakua
 |
| Täkäläiset kaupat ei korppujauhosta tiedä. Omatoimisesti ratkastiin ongelma raastamalla leipää. |
Kyllä siinä oli laitoskeittiön tunnelmaa, kun yhteistuumin lyötiin kokkisota käyntiin. Kolmesta kilosta jauhelihaa pyöriteltiin kivasti parisensataa pullaa, jotka kaikki tuli paistaa pannulla kypsiksi. Perunoita muusia varten varattiin varmuuden vuoksi viisi kiloa. Siinä oli Vilkulla kuorimista. Itsehän tunaroin kastikkeen parissa.
 |
| Kokkikerholaiset väsää juhla-ateriaa. |
Uskonnollisissa tunnelmissa koettiin siinä lestadiolaisperheen arkea. Kyllä olis karmeeta kokkailla suurelle joukolle päivittäin.
 |
| Salaattivastaavat Jorska ja Mikko onnellisna työntouhussa. |
 |
| Alajärveleäisittäin "ves kiehu het julumis pattois!". Lihapullamaakarina toimi Anssi. |
Loppujen lopuksi homma lähti kulkemaan niinkin hyvin, että oltiin valmiina reilusti ennen vieraiden saapumista. Pöytä iskettiin koreeksi ja virittäydyttiin tunnelmaan.
Juhlakansan (italialaisia, jenkkejä, unkarilaisia ja ranskalainen) saavuttua kulautettiin snapsit alas. Tietysti ensin luriteltuamme hyvin herkän tulkinnan Maamme -laulusta. Veteraanit käänty haudoissaan.
Ruokailu sujui suuremmitta ongelmitta. Itse vaikutin lähinnä emännöimässä köökin puolella, joten ruokailijoiden ensireaktiot jäivät kokematta. Kovasti kyllä kehuivat onnistuneeksi. Ja santsasivatkin.
 |
| Italialaisedustus Carlotta, Chiara ja Valentina tykästyivät minttukaakaoon. |
 |
| Vieraille opetettiin perinteikkäitä suomalaislauluja. Hectorin Juodaan viinaa -kertosäe nousi ykkössuosikiksi. |
 |
| Tilanpuutten vuoksi ateriat nautittiin japanilaiseen tapaan lattialla. |
Kaikenkaikkiaan olihan se hienoa päästä tarjoamaan tovereille pala suomalaista ruokakulttuuria. Kovasti moni tahtoisi pohjolaan visiitille. Saa nähnä pitääkö ensi kesänä iskeä taas joulukinkku uuniin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti