Pikkujoulu(t)

Tätä suurta suomalaista kansanjuhlaa ei tiettävästi Belgiassa ilman meitä juhlittaisi. Paljosta olisivatkin jääneet paitsi. Suominaamat kun laitto haisemaan ja järkkäs kunnon pre-christmas partyt. Tämä iloinen juhlahetki tapahtui männäviikolla torstaina. Ja missäpä muuallakaan, kuin Siirin ja Jorskan bileresidenssissä.

Tehtiin pienet näkäräiset.

Joulu ja hyvä mieli oli läsnä. Maistatettiin supisuomalaista glögiä, joka todellakin eroaa paikallisesta glu weinista kun tummaihonen vaaleesta. Jengiin uppos, posket alko helottaa. Liekö johtunut vodkatujauksista kunkin mukin pohjalla.

Paketinavauskisasta ei vauhtia puuttunut.

Paketin avaaminen kera lapasten osoittautui melko haastavaksi.

Siinähän sitten laulettiin ja leikittiin. Paketinavauskisa osoittautui menestykseksi. Ranskalainen Winnie oli pelin ehdoton ykkönen, vaikka täpärästi loppuviimein hävisikin.

Sekä kiltit että tuhmat sai paketin.

 Pikkujoulupaketeista löytyi jos jonkinsortin tilpehööriä. Mitä turhempaa ja epäkäytännöllisempää, sen parempi. Hyvin oli porukka oivaltanut idean. Sohvi sai muovisen ulostepökäleen, Winnie sukuelinjääpalamuotin ja Mikko oman lahjansa: pierutyynyn ja juomapoletteja. Itse sain käsinuken, joka tottelee nimeä Charlie.

Charlie. Belgiassa lahjat kantaa ja jakaa tonttujen sijaa tällainen tumma pikkumies. Rasismia?

Paketit vaihto omistajaa mieltymysten mukaan.

 Ilta kului railakoissa tunnelmissa. Väkeä tuli ja meni. Enimmäkseen meni. Tässä yhteisposeerauksen helmiä:

Unkariinat Bea ja Kata.

Samat naamat.

Suomalaisutistuksessa Patricia.

Väki väheni, mutta bileet sen kun parani. Taustalla myös Suomi-Soffa.

Kippis!

Pikkutunneilla jalat veivät pitkästä aikaa Jurin baariin. Siellähän herra taas tarjosi miesseurueelle ilmaiset kurkunkostukkeet. Asiasta voitiin olla vain yhtä mieltä:

"läps"

Poikain kera kepsulla kerran. Sohvin naapuri Jeroen liitty seurueeseen.

Itse siirryin melko nopsaan kantapaikkakepsulaan. Chips'n doner oli taas hintansa väärti. Mestassa oli myös iloista kanssaruokailijaa ja riidankylväjää. Naapuripöydän jätkä totesi tylysti, että ollaanpa Anssin kera rumia ihmisiä. Arvostin ja painuin taksilla kotiin.