Melko rauhallisissa tunnelmissa aloteltiin. Henkevää keskustelua ylläpitivät Anssin lisäksi Katan poikaystävä Peter (lentolakon uhri) ja Suomi-Soffa.
Se on kumma, että naapurit ei uteliaisuuspäissään pamahtanu paikalle. Luulis nyt, että tämmönen lauma aiheuttas reippaasti kuulohaittoja.
Niin se vaan on, että belgialaiset on kadehdittavan kauniita ihmisiä. David ja Julie posettaa.
Koettelemusten kautta (mm. jäinen jalkakäytävä, pöllimisintoa herättänyt joulukuusi, muutama tuttu matkan varrella jne.) saavuimme vanhaan tuttuuun Park Avenue -juottolaan. Biisilista käteen ja valkkaamaan. Ei muuten loppunut laulu lyhyeen.
Komiasti raikas Bon Jovin Always. Yleisölle tuttu, aina takuuvarma valinta.
Lauluduo Siiri ja Sohvi vetäs Those Were The Days'sin mikstuurin englanniksi sekä suomeksi.
Kanssakuulijat/kärsijät ainakin vaikuttivat nauttivan olostaan. Liekö oluella osuutta asiaan.
Kun jengi hupeni, otettiin Siirin kera lava haltuun. Vedettiin biisiä toisen perään typötyhjälle baarille. Hitteinä kaiku mm. Madonnalta You'll See & La Isla Bonita sekä No Doubtin Don't Speak. Ehkä pari muutakin häpeetä.
Ihmeteltiin kovasti kotiin kävellessämme, kun Night Shopitkin oli lyöneet dörtsinsä poseen. Ilmeisesti pitäis poistua kotosalle ennen neljää, niin vielä sais apetta rinnan alle. Täällä kun ei Harrin Rilli aamuvirkkuja laululintuja palvele.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti