Transun luola

Monien netittömien päivien jälkeen voin ilokseni todeta, että nyt on linjat kunnossa. Pieni puhelinraivari asian tiimoilta asunnon omistajalle aamutuimaan - ja kippas kappas johan alko pelittää. Tämä tietysti vasta sitten, kun olin ensin lyönyt sammuksiin koko asuntokompleksin päävirtakytkimen. Resetointi checked!

Ja asiaan. Nyt on ihmisellä oma katto pään päällä. Homma meni sillälailla, että täräytin paikalle viime keskiviikkona. Huoneessa odotteli vuokraisäntä Jan vanhempineen. Mutsi ja faija halus ilmeisesti katsastaa, että minkälainen ihminen kämppään muuttaa. No ei siinä, lyötiin faktat tiskiin, nimeä paperiin ja kättä käteen. Ilmeisesti hurmasin herrasväen siinä määrin, että kutsuivat jo maaseudulle kotiinsa kyläilemään. Kielimuurista viis. Joo kattellaan meenkö.

Kahdelle kapeelle, yhdelle lihavalle.

Eteisestä löytyy kaappia ja lavuaaria.

Ensimmäinen koti-ilta meni lähinnä ihmetellessä ja ostoslistaa rustatessa (tyynyttä ja peitotta piti kärvistellä). Hyvin hiljaista oli, ilmeisesti talo on edelleen melko tyhjä. Syyslukukausi kun alkaa täällä vasta syyskuun lopulla.

Telkkarista maksan 13€/kk. Rahalle vastinetta; dubbaamatonta Sinkkuelämää lähes joka ilta tarjoaa huippukanava Vijf.

Kaakeloitu tilaihme

Talo on siis opiskelijasolu yhteisillä vessoilla ja suihkuilla. Oma luukkuni sijaitsee ensimmäisessä kerroksessa sopivasti huussin vieressä. Mitään yhteistä oleskelutilaa ei ole, mikä sinänsä on huono juttu. Mukava ois tutustua naapureihin ja läsyttää menemään vaikka telkkaria vahdatessa.

Vuokraa kertyy kivasti 323€ kuussa, mikä on todella huokea summa. Porukalla todettiinkin, että on se jännä ettei hinta aina kerro koko totuutta. Ois voinu olettaa, että tää huone olis lähinnä pyörävarasto tai vastaava, kun en ennalta edes kuvia nähnyt. Mutta positiivinen yllätys oli - onneksi. Väittäisin jopa, että puitteet on paremmat kuin Turun kämpässäni. Uunittomuus tosin on miinuspuolena. On se jännä, ettei opiskelija-asuntoihin ole sellaisia hankittu. Paistettavat krapulapakastepizzat on nyt sitten jätettävä suosista väliin.

Melko koruton julkisivu. 3 keskimmäistä lasia on meikäläisen.

Ja sijainti mitä parhain. Ei ihan ytimessä, mutta sopivasti kaikki tarvittava lähellä. On pubia, kahvilaa, ruokakauppaa ja pesulaa. Ja lapsille leikkikenttä. Koulumatka taittuu kävellen vartissa. Jos jotain valitettavaa on, niin ikkunanäkymät ei ole niin kaksiset. Vastapäisen talon vastapäisestä ikkunasta tuijottaa mitä luultavimminkin aasialaistaustainen nuorehko mieshenkilö. Vois joskus esittää sille varjoteatteria suljettujen verhojen takaa.