Pariisin kevät

Torstaina karistettiin Anssin kera pölyt jaloista ja riipastiin Pariisiin. Hällä oli messissä koko omaisuus, sillä reissun jälkeen hän teki näyttävän poistumisen sarjasta (toisin sanoen palasi Suomeen). Naama ei kyl vetäny siniseks niinku salkkareis. Ois pitäny. Ja sit tilalle joku nuorempi ja paremman näkönen vastanäyttelijä.

Hommat pidettiin isoina heti alkumetreiltä lähtien. Anssilla kun oli kassia jos toistakin raahattavanaan. Eihän niitä vaikeuksitta saatu metrotunnelin puolenahterin levyisten porttien läpi. Meikäläinenhän sinne jäi ensiksi oven väliin jumiin. Kivasti näkkileivät laukussa rusahtelivat, kun paikalle sattunut auttavainen pariisilaisherra koitti tunkea kassiani minimaalisesta väliköstä. Onnistu onneks. Ja loppuviimein ne Anssinki kamat saatiin oikeelle puolelle. Hävetä sai - tietenki.

Sattuma iski kauhaa soppaan. Kuinka ollakkaan, että tällaseen näyteikkunaan törmättiin.

Crêpe mansikkahillolla läks aamiaiseks. Oli oikeenKI onnistunu.

Pariisi oli aivan mieletön. Ehdottomasti yksi kauneimpia kaupunkeja, joissa on vaihdon aikana tullut käytyä. Heti ensimmäisenä päivänä omat ennakkoluulot osoittautuivat täysin vääriksi. Kuinka niin pariisilaiset eivät osaa englantia? Kulkevat nokka pystyssä? On kallista? Kaikkiin yksi ja sama vastaus: EI (Maija Vilkkumaa). Väki oli todella ystävällistä ja auttavaista kaikkialla. Eikä puhettakaan, etteikö englannilla pärjäisi. Hinnat ei hiponeet pilviä, jos ei turistihöynäytyksiin lähtenyt. No nenät heillä on kun mitkäkin puhelimet, mutta onhan nekin omalla persoonallisella tavallaan viehättäviä.

Jo Ranskaan vaihdosta kotiutunut Winnie vei turistit kupposelle Pariisin yöhön.

Siellä tuli sitten kierrettyä kaikki mahdolliset nähtävyydet aina Concorden aukiosta Louvreen ja katakombeista Riemukaareen. Jo pelkkä (voiks tässä yhteydessä ees käyttää sanaa "pelkkä") Seinen näkeminen sai aikaan väristyksiä. Sielhä sit laulaa luikautettiin Tarja Lunnaksen jalanjäljillä Seineä. Muita teemabiisejä olivat tietysti Suski Haaviston Odotusta Pariisissa, Siltsun Pariisi-Helsinki sekä Ladyhawken Paris is burning. Ja monet muut. Yheksi laulamiseksihan se taas meni.

"Ui uomassaan Seine hiljaa, kun yö juhlittiin. Ja sen siltojen alla me viiniä kahden juotiin."

Ja heti ekana iltana kavuttiin tietty Eiffeliin. Taas yks unelma toteutu, kun kätensä siihen metallirunkoon iski. Saituuspäissämme ja urheiluintoisina noustiin yläilmoihin portaita pitkin. Oli kuulkaas melkonen kapuaminen ja huohotus. Mutta kyllä se palkittiin, kun 2. kerroksesta alas vilkuiltiin. Maisemat oli melkoiset. Kaija Koo ois todennu et jalokivimerihän se siinä siinsi. Yllätys oli myös se, että Eiffel tarjos myös luistinradan. Siellä lapset viilsi jäätä villis. Mä olin villis ihan muuten vaan.

Ennakko-oletuksena Eiffeli oli harmaa. Ruskeeksha tuo sit osottautu.

Tässä vaiheessa läskin polvet ei viel pettäny.

Nättii oli valosaaste yläilmoista vilkuiltuna.

Torni sonnustautu juhla-asuun illan kunniaks.

Mona Lisa piti tietty käydä kyttääs. Sielhä se arvotuksellisesti hymyili. Ja jengi parveili ympärillä. Louvre oli iha onnistunu matkakohde myös. Eikä kirkotkaan huonommiksi jääneet. Notre Dameenki velotuksetta ryykättiin. Ei ollu oikein harras tunnelma ku turistii tarpo menemään puolin ja toisin. Katakombit luurankoineen päivineen oli melko ahistava mesta. Taiteilijakortteli sen sijaan oli meikäläisen mieleen.

Pyydä amatöörijapsia ottamaan yhteiskuva - takuulla jalat katki.

Louvressa riitti pällisteltävää.

Ja mitäs ois reissu ilman ylensyöntiä. Raflat tuli tutuiksi ja jokanen valinta oli onnistunut. Vinkku tietty kruunas kaiken. Seinen siltojen alle ei kuitenkaan menty häppää ottamaan, ku ne mestat vaikutti enemmänkin laitapuolen kulkijoiden asuinseuduilta.

Riemuitsin Riemukaarella.

Iskettiin kannat kilvelle.

Koko reissusta jäi niinkin yltiöpositiivinen fiilis, että Ranska matkakohteena kiehtois edelleen. Saa nähä. Nyt kun osaa heittää ilmoille bonjourit ja bonjuaaritki iha kellotaulun mukaan.


Nyt on kuitenkin se vaikein osuus edessä. Lopullisten hyvästien jättö (ja pakkausoperaatio). Loppuviikosta Suomi siintää näkökentässä. Ei voi ku ihmetellä.

Raportoin viimeset hetket lähes suorana, mikäli nettiyhteys on saatavilla.

Niin ja matkaseuralle kiitos kuvista. Härskisti pöllin ja julkasen.