Nonni, tässä sitä nyt ollaan. Pian voi sanoo et ohi on. Lento lähtee huomenna 9.50 Brysselistä, minä Antwerpenistä kukonlaulun aikaan. Kamat on kasas (lentokenttätäti sais olla myötämielinen, kerrankos sitä Belgiasta Suomeen palaa) ja koti kiiltää. Ei kyllä tunnu enää kodilta, kun kaikki henkilökohtanen on laukuissa. Vähän on Mirja Mäkimaan "nyt kaatuu seinä!"- fiilinki.
Sofie täräytti yllättäen aamusella kyläilemään. Ja mikä mahtavinta, toi kakkua tullessaan. Oli sitä mieltä, että en yksinkertaisesti voi lähteä syömättä vielä yhtä palaa. Arvostin suuresti. Siinä sitten lässytettiin ja suunniteltiin tulevaa (lähinnä Suomi-Soffan visiittiä Suomeen). Molemmilla oli toisaikanen olo. Ei oikein tienny mitä ois pitäny viimesiksi sanoikseen tokaista. Hankalahan se on toiselle ilmaista, kuinka paljon ystävyys merkitsee. Ja varsinkin tällaisessa tilanteessa. Turvauduttiin siis laulamaan. Perinteisesti. Ja hyvin sointu James Blunt. Ero tapahtu hyvillä mielin huulta purren.
 |
| Eilisiltana kulauttettiin ensikertalaisina Kwak:it naamariin. Lasi piti kivan "glup"-äänen kun tiettyyn pisteeseen asti joi. |
Tämä viimeinen päivä kului lähinnä fiilistellessä. Mikäs siinä ollessa ku aurinko porotti täydellä teholla. Tääl on jo ihan kevät. Kiertelin sitten kaupungilla yksikseni kyttäämässä kaikki tutut paikat. Ihan tuli eläkeläisolo, kun siinä tarpoessaan kelaili kaikkia täällä sattuneita kommelluksia. Ei uskois miten paljon tapahtumaa viiteen kuukauteen on sisältyny. Enimmäkseen pelkästään hienoja hetkiä. On mitä muistella.
 |
| Sohvi sai muutaman säkin mukaanmahtumatonta kamaa. Erityisesti pinkit Reino-tohvelit miellyttivät. |
Eilisiltana heitin hyvästit muille vielä täällä vaikuttaville naamoille. Sofien ja Katrienin kanssa vedettiin viimestä kertaa Ossenmarktin kepsut naamaan ja tämän jälkeen täräytettiin joukolla Halloweenista tuttuun legendaariseen Kelly's Irish Pubiin. Ilta suju rattosasti, joskin haikein fiiliksin. Vähän oli ongelmia nauttia olostaan, ku tiesi, että tähän se nyt sitten loppuu. Lupailtiin kuitenkin visiteerata toisten kotimaissa. Saa nähä täräyttäskö sitä eka Marokkoon vaiko Jenkkilään. On ainakin, mistä valita.
 |
| Viimeinen ehtoollinen sujui railakkaasti. |
Vaikka vaihto on elämänsä ehtoopuolella, ei blogi suinkaan pääty tähän. Luvassa vielä yhteenveto koko seikkailusta. Stay tuned!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti