Ajantasaus eli mitäs sitten tapahtuikaan

Nyt on kuulkaas käynyt niin, että ihan tässä on blogi jäänyt unholaan. Olen ns. elänyt koneella istumisen sijaan. Pahoittelut.

Hommahan meni niin, että joulu kului Suomessa sukuloiden. Tunnelma katossa ja anneli tunnelissa. Mukava oli nähdä pitkästä aikaa tuttuja lärvejä ja rauhottua  - ees hetkeksi. Mutta vielä mukavampi oli palata maailmalle.

Ja vuosikin siinä vaihtui. Varsin railakkaissa meiningeissä Euroopan ytimessä Berliinissä. Hieno reissu, viriili kaupunki kaikkine pytinkeineen. Tulihan nähtyä muurit sun muut pakolliset nähtävyydet. Matkamuistona vuosisadan räkätauti ja lukkiutuneet korvat.

Toveri-Annan kera Brandenburger torilla.

Tästä tullee älppäriimme kansikuva. Taidetalo Tacheles.

Kalenteri kääntyi rakettien räiskeessä miljoonapäisessä yleisössä.

Berliinin eläintarhasta löyty kaima.

Lomabuumi jatkui päiväreissulla Rotterdamiin. Vesisateessa tsiigailtiin kaupungin eriskummallista arkkitehtuuria. Vierailevana tähtenä debytoi Anssin veli Aki.

Paloposkiset pojat ja karhunpaini.

Ja sitten olikin jo pian aika ainokaisen tenttimme. Intercultural communication -kurssin kokeeseen tuli  päntättyä muutama päivä ihan tosissaan. Monenlaista käyttäytymisteoriaa sitä on nyt sitten pää täynnä. Koetilanteessa oli osaava olo. Mene ja tiedä sitten lopullisista tuloksista.

Outoa on se, Antwerpen ei ole enää ennallaan. Mm. unkarilaiset ja jenkit sekä eräs Siiri miehineen puuttuu joukosta. Uusia "korvaavia" naamoja onkin sitten tullut haalittua lähipiiriin. Heistä mainittakoon Anssin uusi naapuri, marokkolaistaustainen Hamza. Kertakaikkiaan hieno ihminen. Jo se kertoo paljon, että kohdatessamme ensimmäista kertaa, totesi hän ykskantaan: "Sun täytyy olla itäeuroopasta kotosin, ku oot niin sen näkönen." Arvostin. Venakko mikä venakko.

Muita uusia tuttavuuksia ovat uudet jenkkimuijat Emilie ja Casey. On se vaan hienoa kuultavaa, ku englantia puhutaan oikein. Ja ymmärrettävästi.

Ja mitäs ollaan puuhailtu. No sitä samaa. Juhlaa. Yhtä juhlaa.

Viimeisen partytorstain kunniaksi kokosin jengin kasaan meikäläiselle. Siitä sitten tsekkaamaan Cafe Local -niminen tanssitaivas. Muuvssit oli kaikilla hallussa. I whip my hair back and forward ja sillee.

Oma lootushetki. Everybody was kungfuu fighting! Sohvi ja Hamza kehissä.

Local tarjos hyvät puitteet joraamiseen. Michel ja Mikko meiningeissään.

Tuu rokkaa mun tanssilattiaa!

Sitten koitti perjantai ja Mäkkärin mätöt. Myös kakkukahvit vetästiin Sofien kertoman mukaan "Antwerpenin parhaassa leipomossa".

Ja pitihän sitä viimeistä lauantaitakin juhlistaa. Italiaanot iski kutsua kehiin. Olivat väsänneet jotain perinteikästä rieskantapaista leipää tarjottavaksi. Onnistunutta oli. Ja ilta jatkui karaokeen, minnekkäs muualle. Bonaparte tuli tällä kertaa tutuksi, Park Avenue kun oli iskenyt mikit kiinni.

Pötyä pöydässä. Koskaan ei italialaisilta oo tarvinnu nälkäsenä lähtee.

Frutti di Mare: Chiara, Carlotta ja Valentina.

Your sex is on fire?

Nyt tilanne on se, että viimeiset riennot on edessä. Haikeus valtaa mielen. Nyt jos koskaan on nautittaVA. Palataan asiaan. Vielä aioin nähdä Pariisin. Ja kevään.