Suomettuminen

Kävipä niin, että Suomi saapui Antwerpeniin. Ensin tekaistuna International Eveningin merkeissä, sitten ystävien ilmaantumisella mestoille. Ai että, jos koti-ikävää koskaan on ollutkaan, niin nyt sai kyllä taas Suomea tarpeekseen. Sanan positiivisessa ja konkreettisessa merkityksessä.

Koulun kansainvälisiä iltamia piti stressata niin, että naama oli kukintoa täynnä ja hiukset lähti päästä. Peruukki ja naamari joululahjaksi? Tulihan siinä sitten väännettyä tarjoilut aina lohileivistä karjalanpiirakoihin. Siirin kera otettiin taakkaa harteille myös juontamisen merkeissä.

Tyypillistä suomalaisuutta tuotiin esille muunmuassa kertomalla mistä mäkkärin pahvimukien kannet ovat kotoisin ja paiskomalla Reinoja sekä vessapaperirullia pitkin näyttämöä. Jälkikäteen yleisö kiitteli onnistunutta ohjelmaa. Mene ja tiedä. Pääasia, että ilta ei ollut täysi katastrofi. Etelän hedelmien ohjelmanumeroista saati ruoista kun ei etukäteen päässyt täysin kartalle. Siinähän tanssivat perinteistä turkkilaista humppaa kaikki tyynni.

Salmari oli ruokapöydän ehdoton kakkonen. Karjalanpiirakat vei voiton.

Päädyttiin halparatkasuun, kun kotimainen kossu oli hinnoissaan.

Semmosii pr-ämmiä oltiin, et nyt kaikki haluu Suomeen. Messissä Virginie ja Evy.

Onni oli läsnä, kun tutut Suominaamat änkesivät kylään. Nauru raikas ja läppä lensi totuttuun tapaan. Vanhoja vitsejä viljeltiin ahkerasti, mutta jotain uuttakin luotiin. Historiaan jää ainakin tokaisu "KANAHAMPURILAINEN!", josta saan kiittää äidillistä itseäni. Pitihän sitä keittiön lattialla retkottavalle nälkäiselle ystävälle koittaa aamuyöpalaa tarjota - vaikka väkisin.

Kuvat kertokoon viikon tapahtumista kaiken oleellisen:

Vastaanottokomitea toivotti Suomen lähetystön tervetulleeksi.

Nälkä piti miehet ja naiset tiellä. Pihvit Argentiinalaisittain olivat varsin onnistuneet.

Kuokittiin  Winnien synttäreillä. Tupa täynnä savua ja väkeä. Teemana crazy hair. Huomaa kortonki kuontalossa!

Päivät solju nopsaan. Pidettiin kivaa ja siinä se. Kaikkea aina kreisishoppauksesta kollektiiviseen krapulaan. Syömistä unohtamatta. Ja pitihän sitä udella muiden tulevaisuuden kuvioita ja panikoida omia. Lässytystä yömyöhään, turistikierrosta päivät pääksytysten. Ei siinä auta muu, kun hehkuttaa taas ihmisen eloa.

Jostain kumman syystä kone otti itteensä, enkä saa lisättyä kuvien perään mitään kokoavaa loppukaneettia. Se tulee siis tässä:

                          "Mä oon niin onnellinen ku mä oon niin onnellinen."

Päiväkodin lapset ovat pihalla taas.

Kauniit vanhuksemme. Taas kuva sarjassamme "HEI, kato mikä kyltti tuol on. Ota kuva!"

Johtoryhmä taivalsi Antwerpenin yössä

Meidän häät -matskua: "No mehän siis tavattiin sillon Ruisrokissa vuonna -78 ja siitä se sitten lähti."

Tuplapatja - se turvallisin ehkäisyväline.

Tanjan Bed&Breakfast tarjos lattiatilaa ja kananmunia. Muijat hyväs pössikses heti aamutuimaan.

Pojat nautti ostoksilla olosta suunnattomasti. Kauppojen istuintarjonta tuli tutuksi.

Ei mun takki kaipaa neulaa ei lankaa.