Luokkaretki Saksanmaalle

Koulun puolesta kyllä ohjelmaa järjestetään. Kivasti saksan kielen opiskelijoiden kera täräytettiin maanantaiaamuna vapinassa itänaapuriin. Parin tunnin bussimatka kului hyvin pitkälti nukkuen, yöunet kun jäivät lyhykäisiksi aikaisen (klo 7.30?) lähdön takia.

Ensimmäinen etappi oli pikkutuppukylä nimeltä Monchau. Nättejä tupia peräjälkeen, ahtaita mukulakivikatuja ja suljettuja pikkuputiikkeja. Vähä oli kuollut mesta, ristinsielua kun ei aluksi näkynyt. Mitä nyt pari hassua rapsutusta kaipaavaa kissaa.

Turistit kera karttojen.

Joulu oli läsnä.

Ihan oli nättei pytinkejä pitkin jokivartta.

Tämä otus oli varsin hellyyttävä muuten hiirenhiljaisessa kylässä.

Siinähän sitten kierreltiin ja kuvailtiin. Lämpimiksemme kulautimme myös kaakaot naamariin. Saksaksi tilaaminen tuotti ylitsepääsemättömiä ongelmia.

Kermalla ja ilman. Hintatason (4 euroa kuppi!) perusteella ois voinu napata samaan syssyyn lusikan taskuun.

Nalle siel kans törötti kera kalan.

Todella tyylikäs vaihtoehtoinen joulukoriste. Ei muuta ku pallot kalloon!

Matka jatkui sitten isompaan mestaan Aacheniin. Siellä vastassa oli ehkä turhauttavin turistikierros miesmuistiin. Patsasta toisen perään ja mitäänsanomatonta lässytystä. Talvikin iski päälle yllättäen ja pyytämättä. Nenä ja varpaathan siinä paleltu. Onneks päästiin sit kierroksen päätteeks herran huoneeseen lämmittelemään. Koskaan ei oo kirkko vaikuttanu yhtä kutsuvalta.

Turistikierros kiinnosti ku kilo sitä itteään.

Patsaat alko käpälöimään.

Kaupunki tarjos vierailijoiden iloksi joulumarkkinat. Johan oli kojua jos toistakin täynnä mitä maittavampia sokerimössöherkkuja aina pipareista maustekakkuihin. Pakkohan niitä oli sitten mukaansa haalia. Tunnelma oli kyllä katossa, joululaulut raikas, ja kun pimeys laskeutu niin kuusiin ripustetut valotkin pääsi oikeuksiinsa. Glögi ois maistunu, mut sikäläiset ei semmosesta piitannu. Vaihtoehtona oli kivasti hehkuviiniä. Avot, että oli hyvää! Harmi sinänsä, että hourepäissäni unohdin ladata kameran. Akku tyhjänä ei paljoa räpsitty. Nyt siis mielikuvitusta kehiin.

Siinä oli hevosella kokoa ja näköä. Belgian muijat Sofie ja Katrien messissä.

Kreisishoppaukselta ei taaskaan vältytty. Karvaset sisustuselementit ovat joulun toivotuimmat lahjat.

Kyllähän sitä luokkaretkestä riemuitsi. Vielä kun messissä oli paikallisia opiskelutovereita. Läpänheitolta ei taaskaan vältytty. Ja tulihan siinä laulettua myös kaikki saksankieliset veisut, mitä mieleen juolahti.

Nyt sitten vaan joulun odotusta. Tuleehan se väistämättä odottamattakin. Vähä on ristiriitaset viilikset sen suhteen, kun tietää että osa tästä jo perheeksi muodostuneesta jengistä lähtee himaan pötköttämään ehkä loppuiäkseen. Surupukuni on musta.

Loppuun ihanaiset klementiinit, jotka odottivat kivasti mikron päällä suomalaisten kollegojen lähdettyä kämpiltäni omin avuin. Ei näitä olis malttanu syödä:

Nimesin heidät Anneliksi ja Kepaksi.